Tiina Nikupeterin ansiokas lisensiaattityö METSÄSTYKSEN YHTEYDESSÄ SYNTYVÄ KEUHKOÖDEEMA DREEVEREILLÄ löytyy yliopiston tietokannasta tai voit selailla ja ladata sen suoraan alta.
Lainaus Tiina Nikupeterin lisensiaattityön tiivistelmästä
Dreeveri-rotuisilla koirilla tavattava metsästyksen yhteydessä syntyvä keuhkoödeema (ns. jahtiödeema) on non-kardiogeeninen eli ei-sydänperäinen tila, jossa keuhkojen välitilaan ja keuhkorakkuloihin kertyy nestettä. Non-kardiogeenisen keuhkoödeeman aiheuttajana voivat olla useat erilaiset mekanismit, kuten keuhkojen verisuonten läpäisevyyden lisääntyminen, kohonnut verenpaine keuhkojen kapillaarisuonissa sekä elimistön lisääntyneen katekoliamiinierityksen aiheuttamat muutokset. Dreevereillä keuhkoödeeman tarkkaa syntytapaa ei tiedetä. Sairauden diagnostiikka perustuu tyypilliseen oirekuvaan, keuhkojen röntgenkuvaukseen sekä muiden syiden, kuten tulehduksellisten tekijöiden ja sydänperäisten sairauksien poissulkemiseen. Oireilu rajoittuu yleensä itsestään levossa, eikä siihen ole spesifistä hoitoa. Sairaus on dreevereillä osittain perinnöllinen.
Tutkimusosan tavoitteena oli kartoittaa dreeverien keuhkoödeematapauksien tyypillistä oirekuvaa, sairastumiselle altistavia tekijöitä sekä metsästyksen ja harjoitustaustan vaikutusta sairastumiseen. Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaisen ja ruotsalaisen rotujärjestön valmiilla kyselykaavakkeella aiemmin kerättyjä tietoja. Kysymyksillä selvitettiin sairastuneiden dreevereiden ikä, sukupuoli, sairastumisajankohta, oirekuva, koirille tehdyt tutkimukset ja koirien saama hoito, metsästystavat, harjoitustausta sekä asuinolosuhteet. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin tilastollisen analyysin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p ≤ 0,05.
Koirien tyypillisiä oireita olivat yskä, tihentynyt ja syventynyt hengitys sekä väsymys. Urosten todettiin sairastuvan narttuja nuorempana (p=0,005). Urosten sairastumisiän mediaani oli 29,8 kuukautta, narttujen 43,3 kuukautta. Uroksilla esiintyi narttuja tyypillisemmin yskää (p=0,003), ja yskivien koirien todettiin sairastuvan nuorempana (p<0,001) kuin ei-yskivien. Yskän voidaan olettaa korreloivan vakavamman oirekuvan kanssa, kun keuhkoihin kertynyt neste nousee korkeammalle hengitysteihin ja ärsyttää yskänreseptoreja. 52,9 % koirista oli saanut vähintään viisi ödeemakohtausta. Mitä enemmän koiralla oli kohtauksia, sitä todennäköisemmin sillä oli kohtauksen aikana useampia tyypillisiä oireita (yskä: p<0,001, tihentynyt hengitys: p=0,017, syventynyt hengitys: p=0,004) yksittäisen oireen sijaan.
Tutkielman perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä sairauden yleisyydestä tai terveiden ja sairaiden koirien eroista, sillä kyselytutkimuksessa käsiteltiin ainoastaan oireilevia koiria. Myös aineistojen suuri kokoero maiden välillä ei anna täysin luotettavaa kuvaa suomalaisten ja ruotsalaisten koirien välisistä eroavaisuuksista. Tutkimus antaa kuitenkin kattavan kuvan koirien oireista, sukupuolen ja iän merkityksestä sekä sairaita koiria yhdistävistä tekijöistä. Tutkimuksen avulla on myös mahdollista keskittyä tietyn ikäisten ja tietyllä tavalla oireilevien koirien tutkimiseen, mikäli aiheesta tehdään tulevaisuudessa kliinisiä tutkimuksia.