Lauri Peippo

Tervehdys dreeveriharrastajille ja muutoin rodusta kiinnostuneille! Olen Lauri Peippo, vajaa kolmikymppinen nykyään Etelä-Savolainen, mutta syntyjään ja sisimmältäni aina Simpeleläinen, Etelä-Karjalan pohjoiskulmilta. Dreeveriharrastukseni on alkanut, melkein kirjaimellisesti, heti syntymästä alkaen, sillä olin ensimmäistä kertaa kokeissa mukana parin viikon ikäisenä – toki äidin kanssa keskuspaikalla, mutta kuitenkin. 

Varhaiskypsyys harrastuksessa on jatkunut sittemmin, sillä koiraa ohjasin kokeessa itse ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana, myös koiralle kyseessä oli ensimmäinen koestartti ja tuloksena heti AVO-1 tulos! Parhaiten on toki jäänyt mieleen se syöksy, millä lopulta noin kahden tunnin pyydystämisen jälkeen sain koiran ajosta kiinni… Tuomarikortin suoritin heti kun se mahdollista oli elikkä 15-vuotiaana, ja valmistuin ilmeisesti maan nuorimpana ylituomariksi 22-vuotiaana. On tässä ehditty nuoruus siis juoksemaan koiran perässä taikka maastokortti kourassa.

Myös järjestötyössä olen ollut koko nuoruusikäni. Aloitin ”urani” järjestön nettipäivittäjänä vuoden 2016 alusta, ja samana vuonna tulin valituksi hallituksen varajäseneksi sekä sen myötä – luonnollisesti – nuorisotoimikunnan puheenjohtajaksi. Aktiivisen varajäsentyön myötä tulin valituksi hallitukseen 2019 ja uudelleen 2022. Ehdin myös toimimaan varapuheenjohtajana 2020 alkaen. Kun Mustosen Jouko ilmoitti jäävänsä pois puheenjohtajan pestistä, sain useita kyselyitä puheenjohtajaehdokkaaksi asettumisesta. Jouduin pohtimaan, olenko tässä iässä ja elämänvaiheessa vielä valmis tehtävään, joka on kuitenkin kiinnostanut jo pitkän aikaa. Lopulta päädyin toteamaan, että ennen teoreettisesti mahdollisia ruuhkavuosia on hyvä ottaa tehtävä hoitaakseen, ja tulinkin 2023 valituksi puheenjohtajaksi. 

Dreeveri on rotuna itselleni ollut aina itsestäänselvyys, onhan niitä kotona ollut aina eikä muu ajava rotu ole käynyt mielessäkään. Rodulla menee nyt hyvin, ja hallituksen toimijoina meillä on tehtävän pitää positiivinen trendi yllä myös jatkossa. Yhteiskunnassa tapahtuva muutos asettaa harrastuksellemme monentyyppisiä uhkia, joihin on hyvä varautua, ja tarvittaessa vaikuttaa kun tilanne on. Pyritään kuitenkin toimimaan niin, että dreeveri ja sillä metsästys kohde-eläimestä riippumatta on arvostettua toimintaa jatkossakin, ja koiramme ovat siihen sekä kyvykkäitä että terveitä. Kaiken keskiössä on yhteistyö koko harrastajakunnan kesken, ja siihen tulemme pyrkimään jatkossakin!


Jaakko Hilliaho

Olen Jaakko Hilliaho, kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Limingan emäpitäjästä. Täällä myös nykyisin asustelen. Näillä sanoilla aloitin esittelytekstini keväällä 2018, kun Suomen Dreeverijärjestön hallituksen varajäsenyys vaihtui varsinaisen jäsenen rooliin ja näillä sanoilla päätin aloittaa edelleen. Ja edelleen tahdon mainita, että Limingan ylivoimainen ominaisuus yli 40 tuhannen hehtaarin metsästysalueen lisäksi on se, että lähtee täältä mihin suuntaan tahansa, niin maisemat vain paranevat. Olen siis 31 vuotta nuori miehen alku ja perheeseeni kuuluu avovaimo ja hänen 15- ja 10- vuotiaat lapset. Eloamme ilostuttaa myös 8-, 6- ja 5-vuotitaat dreeverit. Lisäksi vappuna 2024 tarkoituksenamme on saada yksi kasvateistamme lauman jatkoksi, kun Siiri-koira synnyttää uusia pentuja.

Dreeverien kanssa olen metsästänyt noin 15 vuotta, mutta kokemusta dreevereistä on 90 luvulta lähtien, sikäli kun pienten lasten koirilla ratsastaminen ja kaikki muu vastaava pöljäily voidaan kokemukseksi laskea. Metsästyksen ja treenaamisen lisäksi tykkään kulkea myös kokeissa, kaikilla omilla koirillani olen sitä tehnyt. Lisäksi toimin yli- ja palkintotuomarina hyvin aktiivisesti. Parasta koetoiminnassa mielestäni onkin, kun pääsee näkemään niin omien, kun lähipiiriin kuuluvien koirien lisäksi aivan vieraitakin koiria. Nautin sangen suuresti myös siitä, kuin hyvä yhteishenki omien kokemusteni perusteella näissä tapahtumissa vallitsee ja monesti olenkin ylituomarina joutunut kirjoittamaan kokeen tapahtumiin, että järjestelyt erinomaiset ja kokeessa vallitsi hyvä kennelhenki. Pidetään tästä kiinni, se on itselleni ns. ravitseva voimavara, tätä puoltaa myös kaikki muut kokemukseni dreevereihin liittyvistä tapahtumista, yhteisöllisyys on voimavara.

Olen nykyään myös järjestömme varapuheenjohtaja, siihen tehtävään minut valittiin toistamiseen. Aiemmin olen toiminut ensin muutaman vuoden varainhankintatoimikunnan puheenjohtajana, jonka jälkeen toimin kaksi vuotta valitsijatoimikunnan puheenjohtajana, kunnes tulin tänä keväänä valituksi sääntö- ja koulutustoimikunnan puheenjohtajaksi. Muita metsästys- ja koiramaailman luottamustehtäviä ovat paikallisen metsästysseuran hallituksen jäsenyys ja Pohjois-Pohjanmaan dreeverikerhon hallituksen jäsenyys. Sen lisäksi olen toiminut Pohjois-Karjalan Dreeverikerhon puheenjohtajana, sekä hallituksessa.

Aion edelleen olla osaltani vaikuttamassa rotumme kehitykseen ja vaikka osa sitä säikähtääkin, niin olen aina ollut sitä mieltä, että oikeasti hyvältä koiralta on lupa vaatia. Itselleni tärkein lähestymiskulma on kokonaisuus. Haluan rodun käyttöominaisuuksien edelleen kehittyvän siitä, mitä ne ovat, tai ovat olleet. Siitä huolimatta en halua, että tingitään rakenteellisesta puolesta. Tiedän, mitä on omistaa kaksoisvalio ja kaikki me ymmärrämme, että vain murto-osa koirista tämän saavuttaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on koiria, jotka ovat sekä sm-kisoissa, että erikoisnäyttelyssä pärjänneet. Tämä tarkoittaa mielestäni siis sitä, että dreeveri voi olla sekä näyttävä että ajava. Näiden ajatusteni myötä rohkaisen kaikkia harrastajia metsästyksen lisäksi viemään koiriansa sekä kokeisiin, että näyttelyihin. Asutpa sitten missä päin suomea tahansa tai ajatatpa mitä ajoeläintä tahansa, niin hyvät koirat kyllä saa mustaa valkoiselle, älkää siis turhaan arkailko!


Eeva Hyytiäinen

Olen Hyytiäisen Eeva, Oulaisissa asuva järjestön hallituksen jäsen ja sihteeri-rahastonhoitaja. Vuodesta 1996 saakka olen toiminut rahastonhoitajana, sen jälkeen hallituksessa aina välillä ja sihteerinä joitakin ”pätkiä”.

Palkintotuomarikortti on vuodesta 1995 ja ylituomarikortti vuodesta 2003.
Huippuhetki oli toimia vuoden 2017 SM-kisojen ylituomarina Kuusamossa.
Metsästyskortti on ollut vuodesta 1999.

Tarkastan myös ajoekoetulokset Koiratietokannasta sekä näyttelytulokset. 

Dreevereitä kotona on 4 (Birk, Hittavainen, Tähti ja Sami), joista Birk on minun omissa nimissäni. Birk on ekan dreeverini Jössen ja Miisan poika. Lisäksi meillä on pohjanpystykorva Nalle sekä uutena hirvipoimurina norjanharmaapentu Fani.

Toimin oman kennelpiirini rahastonhoitajana, metsästysseuran ja paikalliskerhon rahastonhoitajana ja hallituksessa. Lisäksi teen muutaman pienemmän yhdistyksen kirjanpidot. 

Mejä-kokeita järjestän myös oman seuran piirissä ja toimin siinä lajissa koetoimitsijana. Kesäisin harrastuksena on myös kehäsihteerinä toimiminen eri puolilla maakuntaa. Autan myös erittäin mielelläni erikoisnäyttelyn järjestäjiä.

Dreeveri on kuulunut minun elämääni pienestä pitäen. Ja toivottavasti kuuluu jatkossakin, niin kauan kuin mahdollista!

(Kuvassa Hittavainen ja Tähti tulossa meidän kanssa Ahvenanmaalta kauriskontakteja luomasta)


Tom Vehkoja

Tervehdys

Olen Tom Vehkoja, Suomen Dreeverijärjestön hallituksen jäsen ja jalostustoimikunnan puheenjohtaja.
Kiitän kaikkia luottamuksesta valitessanne minut näihin tehtäviin.

Olen syntynyt vuonna 1963 Kokkolassa. Nykyisin asustelen Närpiössä. Koirat ovat kuuluneet perheeseeni aina. Kun olin nuori, oli meillä kotona saksanpaimenkoiria. 1990 luvun alussa ostin ensimmäisen dreeverini Kuuselan Erkiltä. Ensimmäinen koirani oli vain metsästyskoirana, enkä sillä käynyt kokeissa. Kun sitten Tuomelan Jussilta ostin Karioonhiiren Zizzi nimisen dreeverin, saivat Jussi ja Nimelin Mauri minut innostumaan dreeverien ajokokeista ja näyttelyistä. Vielä nykyisinkin koirien vieminen kokeeseen ja näyttelyyn on tärkeä osa koiraharrastustani. Tulevaa syksyä odotan innolla. Vanhempi koirani Humala-aron Zako alkaa jo olemaan siinä iässä, että on aika antaa nuoremman koiran Rödmyrabackens Kodan näyttää osaamistaan kokeissa. Kahta koiraa treenatessa ei syksyllä ole tekemisen puutetta, mutta missäpä sitä mieluummin aikaansa viettäisi, kuin koiran kanssa metsässä.

Stig Sundman toimi Suomen Dreeverijärjestön hallituksen puheenjohtajana, kun minut valittiin ensimmäisen kerran järjestön hallitukseen. Otin tehtäväkseni alkaa hoitamaan yhteyksiä muihin järjestöihin ja harrastajiin Pohjoismaissa, sekä toimimaan maaotteluissa Suomen joukkueenjohtajana. Vuosien aikana olen päässyt mukaan unohtumattomiin maaottelumatkoihin Pohjoismaissa. Jalostustoimikunnan puheenjohtajana olen toiminut jo useamman kauden. Toimikunnan työ on mielenkiintoista ja haastavaa. Työtä on paljon, mutta meillä on mahtava tiimi toimikunnassa. On tärkeää säilyttää dreeveri allround-rotuna, jolla on hyvä terveys ja kova metsästysinto.

Tulkaa juttelemaan näyttelyissä ja ajokokeissa

Tom Vehkoja, allround-dreeverimies


Pirita Hahtonen

Olen Pirita Hahtonen ja asun Polvijärvellä Pohjois-Karjalassa. Koulutukseltani olen agrologi ja tradenomi, työskentelen kasvituotannon asiantuntijan tehtävissä. Toisena työnäni olen maanviljelijä ja kasvatan simmental rotuista lihakarjaa jalostuseläimiksi nimellä Teerenpesän.

DRAJ-kokeiden palkintotuomarina olen toiminut vuodesta 2014 ja ylituomaripätevyyden sain vuonna 2020. Suomen Dreeverijärjestön hallitukseen tulin ensimmäisen kerran valituksi vuonna 2016, silloin varajäseneksi. Varsinaiseksi jäseneksi minut valittiin vuonna 2017 ja olin kaksi kautta hallituksen varsinaisena jäsenenä vuosina 2017-2023. Sitten pidin välivuotta hallitushommista, kunnes asetuin taas ehdolle vuonna 2024 vuosikokouksessa ja tulin valituksi hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Lupauduin samalla julkaisutoimikunnan puheenjohtajaksi toistamiseen. Toimin tällä hetkellä Pohjois-Karjalan Dreeverikerhon puheenjohtajana ja paikallisen metsästysseuran sihteerinä.

Kennelnimi Cipacan minulla on ollut vuodesta 2006, ensimmäinen kasvattamani pentue oli rodultaan buhund. Olen kasvattanut myös yhden käyttölinjaisen labradorinnoutaja pentueen. Dreeveri pentueita nimellä Cipacan on nyt syntynyt 8 pentuetta ja tämä on se rotu, jonka parissa tahdon jatkaa ja jota tahdon olla viemässä eteenpäin. Dreevereissä arvostan erityisesti kovaa metsästysintoa ja sitkeyttä, tahdon että dreeveri pysyy jatkossakin all-roud ajurina, joka on myös ulkomuodollisesti terverakenteinen ja jaksaa puurtaa pitkäkin metsästyspäivät.


Heidi Lukin

Olen vähän päälle kolmikymppinen nainen, kotoisin Rantasalmelta. Asuin kymmenkunta vuotta Kuopiossa ja palasin perheeni kanssa Rantasalmelle syyskuussa 2020. Työelämässä olen terveyskeskuslääkäri, erikoistumassa yleislääketieteeseen. Perheeseemme on kuulunut dreevereitä vuodesta 1997 alkaen. Kuljin lapsena isän mukana kalalla ja lintumetsällä paljonkin, mutta dreeverillä metsästyksessä aktiivisemmin vasta aikuisena. Dreeverit kuitenkin ovat koiria, joiden kanssa vartuin, kasvoin, lenkkeilin, leikin ja välillä painittiinkin. Vuonna 2010 sain isältä ensimmäisen koirani Amin ja sen myötä aloitin toden teolla metsästysharrastuksen, ase ja metsästyskortti hankittiin. Koirakantaan on tuostaan tullut menetyksiä ja vahvistuksia, ja ajankohtaisesti minulla on neljä dreeveriä.

Joitakin koulutuksia ja kursseja on tullut vuosien aikana käytyä: DRAJ/DKAJ palkintotuomari 2011, koetoimitsija 2016, jalostusneuvojan peruskurssi 2018, kasvattajakurssi 2019, DRAJ/DKAJ ylituomari 2023. Tällä hetkellä luottamustehtävinäni kuulun Pohjois-Savon dreeverikerhon hallitukseen sekä rotujärjestön jalostustoimikuntaan, ja nyt sitten uusin mielin palaan SDJ:n hallitukseen. Minulle dreeveri on sitkeästi koko päivän ajava koira, jolla on suuri metsästysinto ja riistavietti. Jos menohalu metsässä joltakin loppuu, niin sen tulee olla emäntä tai isäntä, ei koira! Näitä ominaisuuksia haluan koirakannassa vaalia ja ylläpitää. Dreeveriasioissa minuun saa halutessaan ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen heidialukin(a)gmail.com tai Facebookin kautta.


Janina Katajisto

Olen Janina Katajisto. Asun tällä hetkellä Pirkanmaalla Parkanossa, mutta koiratarhat ovat valmistumassa kovaa vauhtia Eurajoelle Satakuntaan. 2023 minut valittiin hallitukseen, jonka lisäksi olen mukana jalostustoimikunnassa, sorkkatoimikunnassa ja nuorisotoimikunnassa. Rotujärjestön lisäksi olen myös Pirkka-Hämeen dreeverikerhon hallituksessa. Olen toiminut aktiivisesti palkintotuomarina vuodesta 2016, myös muutamia kokeita on tullut järjestettyä. 

Meille tuli ensimmäinen puhdas dreeveri Jänishovin Jenni vuonna 2012, josta tuli kennelimme kantanarttu. Olen kasvattanut dreevereitä pienimuotoisesti kennelnimellä Cordynox vuodesta 2017. Meillä kaikilla koirilla ajatetaan jänistä ja sorkkaa, myös kettua ajaa suurin osa. Pienpetometsästys on alkanut kiinnostaa itseäni viime vuosina enemmän, joten erityisesti koiran kiinnostus ketun ajoon on kovasti omaan mieleen. Dreevereitä meillä on useampi, osa asuu kotona ja osa on yhteisomisteisia/sijoituksessa. Dreevereiden lisäksi laumaan kuuluu myös pinseri-mummo sekä puolison saksanmetsästysterrieri. 


Osmo Setälä

Moro. Ikuinen Vappu ottaa loppuakseen täällä Pohjois-Hämeessä Tampereen kupeessa, joten kaippa sitä itsestään nyt pienen esittelyn vihdosta viimeinen kerkiää tekemään. Nimeni on siis Osmo Setälä ja asun Ruutanassa Kangasalan pääkaupungissa. Ikääkin on karttunut pikkaisen päälle 40 vuotta. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi tytärtä. Lisäksi ruokakunnassa siivellä menevät kaksi dreeveriä Rusko ja Roosa. Roosan osalta tällä hetkellä odotamme jakautumista useaksi eri dreeveriksi toukokuun lopulla.

Metsällä olen perimä tietojen mukaan kulkenut jo kurahaalarit päälle puettuna. Itse pyssyn kanssa metsässä kulkeminen alkoi 14 vuoden iässä. Itse dreeveri harrastus tuli aloitettua muutaman mutkan kautta vuonna 2016. Tuon jälkeen onkin tullut pikku ajureiden kanssa tullut metsästystä laaja-alaisesti harrastettua pitkin Pohjois-Hämeenmetsiä. Kotikonnuilla Virroilla pääsääntöisesti tassuun keskittyen, sekä täällä Tampereen seudulla kapuloita jahdaten. Kaikkinensa sitä legendojen mystistä all-o-round eläintä en ole vielä metsässä tavannut. Mutta eiköhän tuokin päivä vielä koita…

Itse kuulun Pirkka-Hämeen Dreeverikerhoon, jossa toimin kerhon sihteerinä. Lisäksi olen ollut järjestön hallituksen jäsenenä vuodesta 2023. Tällä hetkellä vedän Nuorisotoimikuntaa ja Sorkkatoimikuntaa. Lisäksi kuulun julkaisutoimikuntaan. Tarvittaessa minuun saa yhteyttä Facen tai sähköpostin kautta.


Mika Hilliaho

Olen Mika Hilliaho Pohjois-Pohjanmaalta, Limingasta. Olen ollut hallituksessa mukana vuodesta 2020. Ensin varajäsenenä ja vuonna 2023 tulin valituksi hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Ensikosketus rotuun tapahtui kultaisen 90-luvun puolenvälin paikkeilla, ja siitä lähtien olen ollut enempi ja vähempi tekemisissä rodun kanssa. 2010-luvun alkupuolella alkoi myös dreeverin käyttöominaisuudet tulla tutuiksi, ja vuonna 2016 taloon tuli ensimmäinen oma dreeveri. Samalla kasvattaja sai ylipuhuttua tuomarikurssille ja sen myötä koetoiminta varsinkin tuomarin näkökulmasta on tullut tutuksi. Vuonna 2020 meille veljeni kanssa myönnettiin kennelnimi Sahtikummun, ja siitä lähtien olemme harjoittaneet myös pienimuotoista kasvatustoimintaa.


Virpi Ainasoja

Olen 48-vuotias naishenkilö Ranualta, kuuden lapsen äiti ja yhden tytön tyllerön mummu. Puolison ja lapsukaisten lisäksi perheeseen kuuluu tällä hetkellä useampi dreeveri (vanhimmat 10 vuotta, nuorimmainen 3 kk) pari jämtiä, suomenpystykorva, saksanseisoja, kaksi hevosta, kissa ja pieni ja pippurinen pomerian. Työskentelen vanhusten palveluasumisen yksikössä Lapin Hyvinvointialueen palkkalistoilla.

Jo aikoinaan lapsuuden kodissani oli dreevereitä. Ensimmäisen oman dreeverin hankin 2005 Hunajan kennelistä. Tämä Erä-Kaveri ja kasvattajansa Merja ovat suurimpia syyllisiä siihen, että harrastus dreevereiden parissa imaisi minut mukaansa. Nykyään kasvatan dreevereitä kennelnimellä Piipanlauman, kilpailen vaihtelevasti sekä kokeissa että näyttelyissä sekä toimin palkintotuomarina silloin tällöin.

Suomen Dreeverijärjestön hallituksessa olen istunut niin kauan, että en enää oikeastaan edes muista. Olen kaikista pohjoisin hallituksen jäsen ja välimatkat tuottavatkin hieman haasteita. Onneksi nykyään etäkokoukset ovat mahdollisia. Minulle tärkeitä asioita ovat koirien terveyden edistämisen lisäksi rotumääritelmän mukaisen, ajavan dreeverin säilyminen elinvoimaisena.


Matti Perälä

Olen Matti Perälä Seinäjoelta, Etelä- Pohjanmaalta. Oikeasti asun entisen Nurmon kunnan Kouran kylässä kotitilallani, viljellen sivutoimisesti maatilaa kasvinviljelytilana ja metsiä hoitaen. Perheeseeni kuuluu vaimo ja jo aikuistuneet lapset. Arkipäivät ja usein illatkin kuluvat Atrialla Nurmossa, tai ainakin Atrian asialla milloin missäkin päin maata tai maailmaa. Työvuosia takana jo yli kolmekymmentä samalla työnantajalla, toki eri tehtävissä vuosien aikana. Lihahommia pääasiassa ja tällä hetkellä siipikarjaliiketoiminnan johtajana.

Ajavat koirat ovat kuuluneet elämääni ja perheemme elämään käytännössä nuoruusiästä lähtien vuodesta 1980. Ketunmetsästys Suomenajokoirilla on ollut se pääasiallinen metsästysmuoto vuosikausia ja 2020 onnistuimme hankkimaan Piipanlauman Kennelistä Rovaniemeltä Tosi-Rauhan, jonka myötä dreeveriharrastus koko laajuudessaan vei Perälän perheen mennessään. Olemme dreeverimäisesti metsästäneet Rauhan kanssa erittäin monipuolisesti niin jäniksiä, kuin pikkusorkkaakin. Koerintamalla olemme kilpailleet aktiivisesti ja pari kertaa käyneet SM-kisoissakin ”osallistumassa”. Vielä ei ole kaikki merkit osuneet ihan kohdalleen niissä karkeloissa. Viime aikoina minä olen koehommissakin päässyt enemmän tuomarihommiin, kun koiraa on ohjanneet muut perheenjäsenet. Rauhan lisäksi kotona kaksi Suomenajokoiraa kettuhommissa ja ihan vaan seurakoirana Berninpaimenkoira.

Minulle suht tuoreena dreeveriharrastajana dreeverin monipuolisuus ja kyky toimia viisaasti monipuolisena ajurina on ollut erittäin miellyttävä ja yllättäväkin kokemus. Aivan mahtavaa ajattaa toisena päivänä jänistä tai rusakkoa ja seuraavana päivänä vaikka peuraa. Kettuhommatkin dreeveriltä toki onnistuvat mainiosti. Sellaisena rotuna minä haluan dreeverin pysyvän jatkossakin. Monipuolinen, innokas metsästyskoira, jonka kanssa pärjää kotiloissakin loistavasti. Toki Rauhakin on osoittanut välillä dreeverimäistä jääräpäisyyttä, mutta senkin kanssa oppii elämään…

Kasvatamme dreevereitä pienimuotoisesti Takatorpan kennelnimellä. Tuleva kesä kuluu pääasiassa maataloushommissa ja viikonloppuna avustajana näyttelyhommissa. Syksyllä taas kokeisiin ja ihan vaan koiraa treenaamaan aina kun ehtii.

Dreeverijärjestön hallitukseen olen kuulunut nyt vuoden verran. Mielenkiintoista työtä rotumme parhaaksi.


Harri Arola

Esittely tähän…


Outi Haapalainen

Hei, olen Outi Haapalainen Pohjois-Savosta Siilinjärveltä. Perheeseeni kuuluu miehen ja tyttären lisäksi kaksi dreeveriä Hilma ja Martta. Koiria minulla on ollut lapsuudessani muutamaakin eri rotua, mutta ensi kosketukseni dreeveriin sain kesällä 2013. Tuolloin olin itse vasta aloitellut metsästysharrastusta mieheni kannustuksesta ja pohdimme meille sopivaa ajokoirarotua. Dreeveri rotuna oli jo herättänyt mielenkiintomme ja suuntasimme Kuopion Erämessuille tutustumaan livenä tähän rotuun paremmin. Samana syksynä perheeseen saapuikin ensimmäinen dreeverimme Tessa, joka innosti metsästyksen ohella ensin mukaan näyttely- ja koetoimintaan ja lopulta myös kasvattajakurssille vuonna 2016. Kennelnimi Metsäusvan on myönnetty minulle vuonna 2017. DRAJ/DKAJ tuomarikortin olen suorittanut syksyllä 2016 ja koetoimitsijan kurssin alkuvuodesta 2021.

Suomen Dreeverijärjestön hallituksessa aloitin vuonna 2020 alkuun varajäsenenä ja vuonna 2022 minut valittiin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Ensimmäisenä hallitusvuotenani olin julkaisutoimikunnassa ja tämän jälkeen siirryin osaksi jalostustoimikuntaa, jossa edelleen olen mukana. Olen käynyt jalostusneuvojan peruskurssin vuonna 2021. Kuulun rotujärjestön lisäksi myös paikalliskerhomme Pohjois-Savon Dreeverikerhon hallitukseen.

Pyrin omalta osaltani toimimaan hyvässä hengessä tämän rodun parissa. Pidän dreeveriä monipuolisena, sitkeänä ja erittäin riistaviettisenä ajokoirana ja näitä ominaisuuksia haluaisin rodussa vaalia, rodunomaisia piirteitä unohtamatta.


Juha Ahola

Hei! Olen Juha Ahola pohjois-pohjanmaalta Raahesta. Perheeseen kuuluu avopuoliso ja kolme dreeveriä. Käyn töissä Ssab:n Raahen tehtaalla. Dreeveri rotuna tuli minulle tutuksi 90 luvun puolivälissä kun pääsin kaverin mukaan jänisjahtiin. Ensimmäinen oma dreeveri tuli hankittua vuonna 2012. Oman dreeverin myötä olen ajautunut mukaan koetoimintaan dreevereillä. Olen aktiivisesti harrastanut tuomarointia ja myös järjestänyt kokeita vuosittain. Dreeveri ylituomariksi tulin 2018. 

Kasvatamme dreevereitä pienimuotoisesti Puntarikankaan kennelnimellä.

Olen nyt kolmatta kautta suomen dreeverijärjestön hallituksen varajäsen.


Ari Kemppainen

Olen Ari Kemppainen Kainuusta, Hyrynsalmelta. SDJ:n vuosikokouksessa tulin valituksi hallituksen varajäseneksi.

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen järjestön hallituksen toiminnassa mukana.

Paikallisen kerhon(Kainuun dreeverikerhon) puheenjohtajana olen toiminut viimeiset 10vuotta. Dreeverillä metsästäminen tuli tutuksi jo 1990 luvun lopulta. Palkinto tuomarikortin sain v.2005. Ensimmäisen oman dreeverin hommasin v.2010 ja siitä lähtien olen ollut aktiivisesti mukana kilpaillen sekä tuomaroiden ajokokeissa ympäri Suomea. Ylituomari oikeudet sain 2016.

Näkisin että omat vahvuudet järjestötoimintaan olisi tieto/taito käytännön tasolta ja joita hyödyntämällä voisimme kehittää rotua eteenpäin.


Eila Mäkinen

Hei! Olen Eila Mäkinen Korpilahdelta. Meille tuli ensimmäinen dreeveri vuonna 2013, Saara ”Zara”. Aluksi vain kävimme metsällä, mutta työkaverin innostamana lähdimme 10 vuotta sitten koiranäyttelyyn. Siellä tapasimme Keski-Suomalaisia dreeveriharrastajia, jotka innostivat lähtemään myös ajokoetoimintaan mukaan. DRAJ tuomarikortin suoritin keväällä 2017 ja sen jälkeen aloimme käydä ajokokeissa. Useimmiten mieheni toimii koiranohjaajana ja minä tuomaroin. Kerran olen saanut houkuteltua vanhimman pojan koiranohjaajaksi, mutta silloin palkintona olikin peura, jota ei saatu kun jäätiin kakkoseksi. Se koe oli ensimmäinen sorkkakoe sen jälkeen kun pikkusorkan ajo tuli luvalliseksi Suomessa ja mukana oli urosdreeverimme Luca.

Koirien kohtalaisen toimivuuden myötä minulta alettiin kysellä, meinaanko teettää pentuja, mitä en ollut ikinä ajatellut. Kävin kasvattajakurssit ja nyt kasvatan dreevereitä kennelnimellä Takapihantarhan. Pentueita meillä on ollut kuusi ja kotona vanhojen konkareiden Zaran ja Lucan lisäksi asustelee näiden jälkeläinen Takapihantarhan Blackrose ja Ilvesvuoren Rääpäle, joka on eka pentueen Ajomiinan jälkeläinen. Lisäksi tyttärellämme on Rozan pentu Elsa ja sijoituksessa narttu TT:n Joulun Taika.

Keski-Suomessa ei ole ollut toimivaa paikallisyhdistystä ja ajokoematkat suuntautuivat alkuun eri kennelpiireihin. Viime vuonna perustimme Keski-Suomeen uuden paikallisyhdistyksen Sisä-Suomen Dreeveriharrastajat, jossa toimin tänä vuonna sihteerinä. Minulla on myös koetoimitsijakortti ja sitäkin hommaa tuli viime kaudella harjoiteltua. Nyt järjestämme Keski-Suomessa omia ajokokeita, mikä helpottaa kokeisiin osallistumista. Oli oikein mukava päästä hallituksen varajäseneksi mukaan kehittämään myös valtakunnallista dreeveritoiimintaa.


Jenni Vartiainen

Olen Jenni Vartiainen Pohjois-Savon sydämestä, Maaningalta. Perheeseeni kuuluu mieheni sekä 18- ja 11-vuotiaat poikani. Tulin valituksi Suomen Dreeverijärjestön hallituksen varajäseneksi toistamiseen, lisäksi minut valittiin myös varainhankintatoimikunnan puheenjohtajaksi, jossa olen aiemmin ollut jäsenenä vuodesta 2019 lähtien. Oma koiraharrastuspohjani on monisäikeinen, rotuja olen tämän elämän aikana kokenut seisojasta mäyräkoirien ja pystykorvien kautta dreevereihin. Tällä hetkellä meiltä löytyy kaksi dreeveriä, kaksi suomenpystykorvaa ja pohjanpystykorva ja näistä dreeverit on minulle se oma juttuni. Kasvatustoimintaa teen myös pienimuotoisesti ja minulla onkin kennelnimi, kennel Repojen. Omalta osaltani olenkin aina halunnut vaikuttaa dreevereiden kehitykseen niin, että ne olisivat metsästysintoisia täydenpäivän koiria. Järjestötoiminnan osalta olen saanut nauttia tästä kokonaisuudessaan vallitsevasta yhteisöllisyydestä ja haluankin, että sitä se on myös jatkossa. Ja miksipä se ei olisi, kun sen eteen teemme yhdessä töitä.