Suomen Dreeverijärjestö jalostustoimikunta 2005
Dreeverin jalostuksen tavoiteohjelma
Hyväksytty Suomen dreeverijärjestön vuosikokouksessa 25.3.2006
4 Nykytilanne
4.1 Populaation rakenne
Suomen dreeverikanta pohjautuu muutamaan ruotsin tuontikoiraan. Tätä kantaa täydennettiin heti alusta lähtien tuonneilla rodun kotimaasta Ruotsista. Tuonnit rodun kotimaasta toivat uutta verta kapeaan jalostusmateriaaliimme, koska dreeverin kanta oli laajentunut ja pentujen rekisteröinnit siellä ylittivät jo 60-luvun puolella 1600 pennun rajan.Tuontiurosten määrä on merkittävä ja niiden osuus on viimevuosina kasvanut parituksessa neljäsosaan käytetyistä uroksista. Tuontinarttujen määrä on vähäisempi ja samalla merkitys jalostuksessa kokonaisuutenaan pienempi (Taulukko 1).
Taulukko 1. Syntyneet dreeverit ja astutukseen käytetyt koirat 1995-2004 (www.kennelliitto.fi/koiranet).
4.1.1 Sukusiitosasteet ja niiden kehitys
Dreeverien sukusiitosastetta on seurattu jalostusneuvonnassa -80 luvun lopulta asti tietokonepohjaisesti. Suositeltaessa jalostusnartuille useita eri uroksia, on parittamisyhdistelmälle annettu sukusiitosaste prosentteina. Nämä tiedot saatiin dreeverijärjestön omalta tietokoneohjelmalta, joka kehitettiin -80 luvun aikana jalostusohjaajien käyttöön.Jalostusneuvoston korkeimpana parituksen suosituksena on pidetty sukusiitosastetta 7.0 %. Dreeverien jalostusneuvonnassa hankaluuksia ovat tuottaneet tuontikoirat, joiden taustoista ei ole saatu tietoa riittävän moneen polveen. Lisäksi varsinkin -80 ja -90 luvulla vaikutti sukulaisuuksien määrittelyyn myös Kennelliiton ns. Ö-rekisterin kautta rekisteriin otetut dreeverit ja niiden jälkeläisensä jne. Näitä koiria käytettiin runsaasti jalostuskoirina eikä taustojen aukkojen vuoksi paritusyhdistelmille voitu määritellä oikeaa sukulaisuusastetta.
Todellisuudessa järjestelmien antamat arvot olivat alempia mitä todellisuudessa yhdistelmän sukulaisuus oli, koska ohjelma ei huomioinut tyhjiä aukkoja. Täydellinen sukulaisuusasteen määrittely ei vielä ole mahdollinen, koska kaikkien koirien sukutauluista ei löydy tarvittavaa määrää sukupolvia taaksepäin.
Kuva 1. Sukusiitosaste 1985-2004 ( www.kennelliitto.fi/koiranet)Vuosittainen koirien sukusiitosaste on laskenut koko ajan tultaessa 2000 luvun puoliväliin (kuva 1). Alkuvuosien sukulaisuusaste on varmasti ollut korkeampi mitä tilastot näyttävät, koska riittää määrää sukupolvista ei ollut tiedossa (kuva 1).
Sukusiitosasteiden seuraamisajanjaksolla (1985-2004) on laskennassa ollut mukana yhteensä 4747 koiraa ja näiden koirien sukusiitosasteiden keskiarvo on 3,216 (taulukko 2).
Taulukko 2. Sukusiitosasteen kehitys sukupolvittain 1985-2004, sukupolven pituuden on oletettu olevan 10 vuotta.
4.1.2 Jalostusmateriaalin käyttö
Jalostustoimikunnan tavoitteena on ollut ohjata kirjanpitonsa mukaan narttuja siitosuroksille, joiden käyttöominaisuudet, ulkomuodollinen rakenne ja luonne palvelisivat kokonaisvaltaisesti rodulle asetettuja tavoitteita. Vuosittaisen seurannan perusteella on käynyt ilmi, että suurin osa nartuista astutetaan ilman suosituskyselyjä. Kyselyn tehneistä suuri osa rajaa tarkoin mitä uroksia he haluavat käyttää. Tämän seurauksena on väistämättä ollut astutusten keskittyminen muotiuroksille. Nämä urokset ovat kuitenkin onneksi yleensä olleet sellaisia mitä jalostustoimikuntakin suosittelee. Tällä tavalla toimikunnan jokavuotiseksi haaveeksi on jäänyt jalostukseen valittujen urosten tasapuolisen käytön toteutuminen.
Suomessa syntyneiden urosten käyttö jalostuksessa vähentyy koko ajan (kuva 2). Tämä merkitsee sitä, että 80 % syntyvistä urospennuista ei tulla käyttämään jalostukseen. Huomioitavaa on, ettei samanaikaisesti pentujen rekisteröinnissä tapahtunut mitään huomattavaa muutosta.
Kuva 2. kotimaisten ja tuontiurosten käyttö jalostukseen( www.kennelliitto.fi/koiranet).
Taulukoista 3. ja 4. selviää jalostukseen käytetyimmät urokset ja nartut viimeisen viiden vuoden aikana. Tarkasteltaessa kumulatiivista jalostusurosten pentumäärää 10 % ylitys on aivan liian paljon. Kahtena viime vuotena raja on rikottu oikein kunnolla.Taulukko 3. käytetyimmät urokset vuosina 2000-2004
käytetyimmät urokset Taulukko 4. käytetyimmät nartut vuosina 2000-2004
käytetyimmät nartut Taulukko 5. Jalostukseen käytetyt urokset vuodesta 1985 alkaen
käytetyt urokset vuodesta 1985 alkaen.
Pentumäärä ratkaisee järjestyksen.
Taulukossa on 48 koiraa. ( www.kennelliitto.fi/koiranet)
4.1.3 Rekisteröinnit Suomessa
Dreeverin rekisteröinnit ovat vakiintuneet viimevuosina 250.n yksilön tasolle (kuva 3).
Kuva 3. Dreeverin rekisteröinnit vuosina 1985-20044.1.4 Rekisteröinnit muualla
Dreeveri on ruotsalaisena rotuna varsin nuori ns. risteytyskoira ja varsin myöhään kotimaassaankin muodostettu omaksi rodukseen. Voimakas rodun suosio Ruotsissa alkoi 1950 luvun vaihteessa. Rotu runsastuikin kotimaassaan nopeasti kasvaen yli 2000 yksilön vuosittaisiin rekisteröintilukuihin. Ruotsalaisena rotuna se on kilpaillut vuosien ajan maassaan suosituimman ajavan rodun tittelistä. Tällä hetkellä rekisteröidään vuosittain noin 1000 Dreeveriä. Pohjoismaisena koirarotuna käytetään dreeveriä myös runsaasti mm. Norjassa ja muutamia yksilöitä on muuallakin maailmalla.
4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
4.2.1 Dreeverin luonneDreeveristä ei Suomessa ole tehty tieteellisiä tutkimuksia eikä se rotuna muutenkaan ole osallistunut tutkimuksiin. Suomalainen dreeveri oli alkuvuosinaan luonteeltaan kovan koiran maineessa ja monet pitivätkin sitä perusedellytyksenä pienen koiran käyttöominaisuuksille. Osa kuitenkin noista kovaluonteisista koirista oli luonnevikaisia ja jopa vihaisia. Nopeasti kuitenkin havaittiin, ettei hyvän metsästysinnon omaavan koiran tarvitse olla liian poisvetäytyvä eikä luonnevikainen. Rotujärjestömme puuttui varhaisessa vaiheessa asiaan ja jalostuksen kautta karsittiin rotumme luonnetta rotumääritelmän mukaiseksi.
Dreeveri on luonteeltaan helppo kouluttaa käyttökoiraksi, koska sillä on voimakas riistan seuraamisvietti. Kouluttaja joutuukin valitsemaan koiralle ajatettavan riistan, sillä muuten huonolla koulutuksella saa siitä kaiken riistan ajurin. Rodun kotimaassa koiraa käytetään monipuolisemmin metsästysharrastukseen kuin meillä. Tästä seurauksena koulutuksen laiminlyönti saattaa johtaa odottamattomiin seurauksiin, joita myöhemmin on vaikea kitkeä pois. Dreeveriähän käytetään muissa pohjoismaissa myös sorkkaeläimen ajurina mikä meillä on ainakin toistaiseksi rodulta kielletty.
Suomalainen dreeverikanta vastaa tyypiltään keskinkertaisesti rodulle asetetut vaatimukset, erinomaisia yksilöitä toki löytyy, mutta puutteita ovat mm. raajojen luuston keveys sekä tassujen silmiinpistävä muoto. Karvapeitteen laatu ja pituus vaihtelee. Molemmat rakenteelliset seikat ovat käyttökoiran perusvaatimuksia. Liian monelta hyvärunkoiselta koiralta puuttuu ulottuvuudet, pään muoto, lyhytkaulaisuus sekä hännän asento (pystyhäntäisyyttä). Näitä puutteita esiintyy liian runsaasti.
Luonteeltaan dreeveri on rauhallinen ja valpas ja hyvin isäntäänsä kiintyvä, hyvin taajama-, ja sisäolosuhteisiin sopeutuva koira. Huomattavaa on myös voimakas kiintymys isäntäänsä ja kasvatuksessa rajojen asettamisen puute saattaa laukaista rodulla liian voimakkaan oman reviirinsä puolustamis-, ja vahtimisvietin. Laumassa dreeveri sopeutuu ja noudattaa kirjaimellisesti lauman sisäisiä sääntöjä.
4.2.2 Suomalaisten dreeverin kasvattajien vastuu rodun kehityksestä
Suomalaisen dreeverin kasvatuksessa näkyy viime vuosien osalta se tosiasia, ettei rotumme ole mikään muotirotu. Tarkasteltaessa taulukkoa 4. voi helposti huomata seuraavaa: ne, jotka harvoin ja harkiten astuttavat koiransa, nousevat tilaston kärkipäähän. Tämä varmasti selittyy sillä, että heillä on laadukkaita narttuja, joille tarkoin harkitaan jalostusuros. Suuremmilla kasvattajilla lienee ongelmana se, etteivät he tunne jalostusnarttujaan riittävän hyvin, jolloin ulkomuodolliset tekijät saavat suuren huomion. Tämä näkyy myös valiojakautumassa sitä tarkemmin tarkastellessa. Tosin ilahduttavia poikkeuksiakin löytyy. Dreeverin jalostustyössä ja kasvatustyön tuloksissa tuntuu yleisesti vallitsevan totuus, mitä suurempi rekisteröintiluku sitä suurempi kasvattien muotovalioiden määrä. Käyttöominaisuuksien kehittäminen näyttää jäävän yhä enemmän ns. harrastelijakasvattajille. Jalostuksessa olisi kasvattajienkin hyvä muistaa jalostusnartun merkitys valittaessa sille parittelukumppania.
Taulukkoa 6 tarkasteltaessa näkyy kasvattajien kasvattama pentumäärä. Huomioon on otettu kasvattajat, jotka ovat kahdenkymmenen vuoden aikana kasvattaneet 20 tai sitä enemmän pentuja. Käyttövalio % pentujen määrästä muodostaa järjestyksen.
Taulukko 6. Merkittävimmät dreevereitä kasvattaneet kennelit (45 kpl, tilanne 10/2005, www.kennelliitto.fi/koiranet)
Merkittävimmät dreevereitä kasvattaneet kennelit
4.2.3 Koetulokset käyttöominaisuuksien mittarina
Kokonaiskoekäyntien palkitsemisprosentit ovat laskussa sekä voittaja- että avoimenluokassa (kuva 4). Varsinkin avoimessa luokassa tason romahdus on viimevuosien aikana antaa miettimisen aihetta järjestöväelle. Avoimessa luokassa kilpailevat koirat ovat nuoria tulevaisuuden koiria, siksi jalostustoimikunnan on tartuttava asiaan heti ja selvitettävä miksi palkitsemisprosentti on laskenut. Koekäyntien määrä on vakiintuneen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 5).
Kuva 4. Käyttökokeiden onnistumisprosentti vuosina 1988-2004. Ylempi jana osoittaa voittajaluokan onnistumisprosentin ja alempi jana avoimenluokan vastaavia lukuja.
Kuva 5. Koekäyntien määrä avoimessa ja voittajaluokassa.Koiria käytetään hieman enemmän ajokokeissa kuin ennen (vuodet 1985-2000, kuva 6). Narttujen osuus on koko ajan tasaisesti kasvanut ja lähentelee 60 % osuutta (taulukko 7).
Kuva 6. Koekäynnit suhteutettuna vuosittain syntyneiden pentujen määrään vuosina 1985-2000.Vuosittain syntyneiden pentujen käyttökokeiden osallistumisaktiivisuuden 15 vuoden keskiarvo on noussut lähes 20 %.n tasolle mikä sinänsä antaa hyvän kuvan rotumme käyttöominaisuuksista (taulukko 7).
Taulukko 7. Vuosittain syntyneiden pentujen käyttökokeiden osallistumisaktiivisuus
Dreeverien käyttökokeissa voidaan ajattaa myös jäniksen lisäksi kettua omistajan niin halutessa. Omistaja voi valita ajoeläimeksi vain ketun, jolloin koiralla on mahdollisuus saada kettuvalion arvoon vaikuttava tulos. Kettuvalion arvoon vaaditaan kolme ykkös- tulosta. Kettuvalion arvoon oikeuttavia tuloksia ajetaan vuosittain muutamia ja kaksi koiraa onkin saavuttanut viimevuosina kyseisen valion arvon.
4.2.4 Tilanne ja tavoitteet rodun kotimaassa Ruotsissa
Ruotsin Kennelliitto on päättänyt, että kaikkien rotujärjestöjen, joiden rodut kuuluvat Ruotsin Kennelliittoon, on laadittava jalostuspolitiikka tai vielä paremmin jalostusohjelma. Ohjelman tulee olla pitkätähtäiminen ja sisältää kaikki tärkeät piirteet, jotka ovat aina kyseiselle rodulle tärkeät. Ruotsin Dreeverijärjestöllä on ollut jo pitkän aikaa toimintaohjelma jalostuskysymyksille mitä he ovat kehittäneet mm. 10 vuoden välein tehdyissä kyselyissään (1994 ja 2004) harrastajiltaan ovat vastaukset heidän käyttökoiriensa vaatimuksista pysyneet hyvin samanlaisina. Kyselystä käy ilmi, että rodun halutaan edelleen täyttävän mm. seuraavat perusvaatimukset.
Dreeveri on kaikkea riistaa ajava koira, jota nykyään käytetään jäniksen, ketun, kauriin ja peuran metsästyksessä pohjoismaissa. Se on kautta aikain ollut metsästäjän koira ja on säästynyt rajuilta ulkonäkösiitoksilta. Se että Dreeveri on kaikenriistankoira, ei luonnollisestikaan hankaloita erikoistumista tiettyyn riistalajiin. On monia aivan erinomaisia jänisajureita joita voidaan verrata parhaina ajokoirina. Erinomaista hyvälle Dreeverille on riittävän laaja haku, nopeat ylösotot, jälkitarkkuus ja sopiva ajonopeus. Suhteessa kokoonsa nähden Dreeverillä on hyvin kuuluva haukku. Suomessa sorkkaeläimen ajattaminen on rodulla kiellettyä. Siksi vaikka tarkkaan seuraammekin rodun kotimaan parasta jalostusainesta on ed. mainittu seikka huomioitava tuottaessamme uutta jalostusmateriaalia muista pohjoismaista.
Lisäksi heidän tavoiteohjelmassa pitää sisällään tulevaisuudessaankin seuraavia pääteemoja.
Jalostuksen päämäärä: Dreeverin tulee olla hitaasti ajava koira. Sallittuja ajoeläimiä ovat: Jänis, kauris, kettu ja peura. Dreeverin tulisi myös osata jäljittää haavoittuneet eläimet.
Tavoitteet soveltuvat suurelta osin omiin tavoitteisiimme hyvin myös meillä.
Ruotsin dreeverijärjestön tärkein kysymys tulevaisuudesta oli miten heidän tulee parantaa rotuamme. Tällöin on tärkeää verrata rotutilannetta siihen, miltä se näytti vuonna 1994. Yhteistyö on edelleen tärkein ominaisuus jota parantaa, mutta tiiviisti seuraavat luonne, terveys ja haukku. Hieman näiden jäljessä seuraa ajovarmuus, josta useimmat koiranomistajat ovat kohtalaisen tyytyväisiä. Metsästysinto on se ensimmäinen ominaisuus jonka dreeverin omistajat mainitsevat koirastaan. Se käy edelleen hyvin yhteen samoihin kommentteihin, joita vastattiin vuonna 1994. Silloin luonne ja yhteistyökyky olivat selvästi ykkösiä piirteistä joita voitaisiin parantaa.
4.3 Terveys
Dreeveri on perinnöllisesti varsin terve rotu. Nuorena rotuna siinä ei ole suomessa juurikaan havaittu erilaisia sairauksia. Toki yksittäisiä tapauksia kyllä on havaittu. Dreeveriä ei sinänsä ole suomalaisin voimin juurikaan tutkittu. Tiedot perustuvatkin jalostustoimikunnan kirjauksiin4.3.1 Suomessa todettuja sairauksia ja vikoja
Vikojen ja sairauksien esille tulo on lähinnä järjestölle tulleiden kyselyjen välityksellä
Seuraavia vikoja on kirjattu.
- Purentavika
- Ylikorkeus
- Alikorkeus
- Kivesvika
- Häntämutka
- Allergiat
- Kaatumatauti
- Sydänvika
- Kannuskynsiä esiintyy vielä hyvin harvoin
Tapaukset ovat harvinaisia, eikä niihin ole löydetty suoraa perinnöllistä aiheuttajaa.
Sen sijaan ns. valeraskaus tuntuu herättävän nartuilla paljon huomiota. Valeraskaus on haittaava tekijä narttukoiran metsästyksen käytössä. Keskustelua on käyty onko se lisääntymässä vai nykyisin paremmin huomioitu. Ei tiedetä vaikeuttaako valeraskauden oireita jokin mahdollisesti ravinnollinen aiheuttaja. Oireilusta ei uutena ilmiönä ole minkäänlaisia varmoja havaintoja kuten anaalirauhasten tulehtumisilla tuntui olevan. Anaalirauhasten aiheuttamat vaivat ovat ainakin selvästi vähentyneet oikealla ruokavaliolla.
Koirien lonkkakuvaukset käynnisteltiin vapaaehtoisella pohjalla. Jalostusneuvosto suositteli ainakin jalostukseen käytettyjen koirien kuvaamista. Tulokset eivät ole antaneet tähän mennessä aihetta lisäselvityksille (taulukko 8). Koiria on kuvattu 1990 alkaen keskimäärin 5 % vuosivauhdilla.
Taulukko 8. Tilastoa lonkkakuvauksista suomessa.
Järjestön jalostusneuvosto onkin antanut tuloksiin viitaten suosituksen, ettei tiedossa olevia C-lonkkaisia tai tätä heikompia yhdistelmiä käytettäisi parituksessa.
4.3.2 Rodun kotimaassa Ruotsissa todetut sairaudet
Ruotsissa todetut merkittävimmät sairaudet ja metsästyskäyttöä alentavat viat.
Keuhkoödeema
Jalostuspäämäärä: Alentaa dreevereillä esiintyvän keuhkoödeeman esiintymistiheys puoleen vuoteen 2010 mennessä.
Taustaa: Ruotsin maatalousyliopistossa (vuosikirja 2001, s.45-46; Egenvall m fl,2004) tehtiin tutkimus tarkoituksena saada tietoa dreeverien sairauksista ja erityisesti niistä hengitysteiden ongelmista, joita esiintyy ajon yhteydessä. Tutkimus tehtiin yhden lukuvuoden aikana sattumanvaraisesti valituille dreevereille.
Tulos osoittaa keuhkoödeeman olevan monimutkaisen ongelman. Perintötekijöiden osuuden on
laskettu olevan noin 0,3, eli noin 30 prosenttia kaikista taudin muunnoksista pidetään geneettisinä. Tämä on yllättävän korkea lukumäärä tämäntyyppiseksi ominaisuudeksi ja korkea lukumäärä siihen nähden, että otos on ollut satunnainen. Tästä huolimatta tarvitaan nykyaikaisinta jalostuksen arviointitekniikkaa päästäksemme ongelmaan käsiksi jalostuksellisin toimenpitein. Se edellyttää ennen kaikkea sitä, että voimme kirjata tietoja luotettavasti ja objektiivisesti.
Koiranomistajat, joiden koiria ongelma koskee, täyttävät kysymyskaavakkeen (katso liite) ja lähettävät sen meille laitettavaksi tietokantaan. Sairastuneen koiran omistajan tulee olla motivoitunut lähettämään tiedot päästäkseen ongelmasta toivottavasti tulevaisuudessa. Jalostustoimikunta tekee keskeisen jalostusarvioinnin saatuaan meiltä riittävän paljon raportointeja. Olemme kyenneet poistamaan osan siitoseläimistä, joilla on esiintynyt liian tiheästi keuhkoödeemaa. (Vuosikirja 2002; 2003; Juhlavuosikirja 2004)
Tietoa lyhyesti keuhkoödeemasta, joka esiintyy ajon yhteydessä kutsutaan usein myös metsästysödeemaksi: Tavallisimmat oireet ovat hengitysvaikeudet ajon aikana tai sen jälkeen ja epänormaali väsyminen.
Heti ajon jälkeen koira on usein väsyneempi kuin voisi terveeltä koiralta odottaa. Muutaman tunnin aikana jahdin jälkeen on tavallista, että koiran kuulee vähän yskivän. Se istuu usein mieluummin kuin makaa ja suuntaa kuononsa mielellään ylöspäin. Jos tarkastelee koiran tapaa hengittää, on nähtävissä, että koira tekee useita, syviä hengenvetoja minuutissa, aina 60:stä 100:an. (Jos haluat laskea hengitystiheyden, tulee se tehdä koiran istuessa tai maatessa paikoillaan - tee se mieluimmin tarkkailemalla koiraa pienen etäisyyden päästä ja laske hengenvetojen lukumäärä minuutissa). Tämä olotila kestää aina neljästä tunnista kahteen vuorokauteen ajon jälkeen. Tavallisimmin koira tervehtyy spontaanisti, mutta sairas olotila voi huonontua ja tietyissä tapauksissa voi koira kuollakin muutaman vuorokauden kuluttua ajosta. Eläinlääkäriä tulisikin konsultoida jos koiralla on suuria hengitysvaikeuksia
Lonkkavarsidysplasia (HD)
Dreeverikokouksessa Uumajassa 2001 päätettiin keskushallituksen ehdotuksen mukaisesti, että Ruotsin Kennelliitolta anotaan lupaa poistaa vaatimus HD- röntgenistä ilman huomautuksia silloin kun koirasta tulee valionarvoinen. Tämä lupa myönnettiin 1. tammikuuta 2002. Tämä on luonnollisesti johtanut kuvattujen koirien määrän vähenemiseen.
Kennelvaltuustossa esitettiin tulos joka osoitti, että koiran nukuttaminen vaikutti tuloksen lukemaan. Se oli jopa erilainen jos erilaisia aineita käytettiin nukuttamiseen, joka selittää HD- vian nousun tietyissä roduissa. Voimakkaassa nukutuksessa tapahtuu seuraavaa: nivel liukuu ulos nivelkupista ja se määritellään löyhänä nivelenä, josta on tullut uusi muotisana. Löysä nivel merkitsee huomautusta koiralle.
Tämä on vuorostaan johtanut siihen, että jotkut eläinlääkärit ottavat kuvan ilman, että koira on nukutettuna. Kyseenalaista on, onko se sallittua. Nykyisen hallitsevan kaaoksen aikana emme voi suositella röntgeniä muille, kuin niille uroksille joita aiotaan käyttää jatkojalostukseen pohjustavien testien jälkeen. Ruotsin Kennelliiton suositus dreevereille, olla panostamatta suuremmin dreevereitä HD- röntgeniin, teki tästä päätöksestä helpon. Tämä tietysti saa harkitsemaan, tuleeko dreevereillä tulevaisuudessa olemaan fyysisiä ongelmia lonkista.
Jalostuspäämäärä Ruotsissa: Rodun jatkuva seuranta HD:n kliinisten oireiden kehittymisestä rodulla ja tarvittaessa nostaa tutkittujen koirien lukumäärää.
Muita tunnettuja puutteita
1 Etujalan virheet:
Huomioidaan näyttelyissä, siellä virhe merkitsee alennettua palkintoa. Koirat joilla niin selvät virheet, että koirat ovat operoituja, eivät saa osallistua näyttelyihin ja/tai kokeisiin, eikä niitä saa käyttää jalostuksessa.
2 Kannuskynnet:
Esiintyy erittäin harvoin Dreevereillä. Sen mukaan kannuskynnet on poistettava välittömästi pennun synnyttyä, muutoin niille ei jaeta näyttelyssä palkintoa tai ne eivät saa osallistua ajokokeisiin.
Tulevia toimia kaikkien virheiden rekisteröinniksi Ruotsissa:
Virheiden rekisteröinti poikasten syntyessä, vakuutustilastojen ja eläinlääkärin potilaskertomuksien/hoitokertojen läpikäynti vaaditaan, että voidaan nykypäivänä taistella muitakin ongelmia vastaan.
4.3.3 Tietoa muiden maiden terveystilanteesta
Norjan dreeverikanta pohjautuu hyvin pitkälle ruotsalaiseen kantaan myös jalostustyö näiden maiden välillä on samankaltaista.
Muissa maissa rodun kanta on niin pieni ja tilastoita rodun toiminnasta ei löydy
4.4 Ulkomuoto
Näyttelykäyntien määrä vaihdellut keskimäärin noin 500 kpl käynnin tasolla vuosina 1995-2000 (kuva 7). Samana aikana rodun rekisteröintien määrä liikkuu 50 % tasolla näyttelykäynneistä.
Kuva 7. Dreeverien vuosittaiset näyttelykäynnit suhteutettuna rekisteröintien määrään vuosina 1995-2000.Suurimmat puutteet ja havaitut virheet löytyvät ali- tai ylikorkeudesta. Niitä löytyi vuosina 1995- 2000 yhteensä reilut 25 kpl, joista valtaosa pentu- ja junioriluokan kävijöitä, jotka eivät vielä yltäneet alarajalle. Ylikorkeiden osuus oli vain muutaman yksilön varassa. Taulukosta 9 näkyy 1995-2001 syntyneiden pentujen parhaat näyttelytulokset.
Taulukko 9. Vuosittain syntyneiden koirien näyttelykäyntiprosentti. Taulukossa huomioitu vain koiran paras tulos. Taulukossa myös vertaillaan vuosina 1995-2001 syntyneiden koirien lukumäärää vastaavien vuosien rekisteröintilukuihin.
Noin 44 % syntyneistä koirista käy näyttelyssä ainakin kerran ja noin 70 % yltää 1 palkintoon tai parempaan (taulukko 9). Näyttelyissä käyvien koirien lukumäärä on niin suuri, että se varmasti antaa todellisen kuvan rodun ulkomuodosta.
Tietenkin on huomioitava näyttelykäyntien määrässä se tosiasia, että paremmin menestyvät koirat yleensä vääristävät tulostasoa suuremmalla näyttelykäyntiensä määrällä. Alempi taulukko 9 kuvaa paremmin rodun todellisen laatutason koska siinä näkyy vain koirien yksi paras näyttelytulos
Ulkomuodollisesti saadaan näillä näyttelykäynneillä aivan riittävä kuva rodun sopivuudesta käyttökoiraksi ja sen ulkomuodollisesta tasosta. Tärkeämpää on onko tuomareiden tulkinnat ja olemassa oleva rotumääritelmä kohdallaan. Rotujärjestönä meidän tehtävämme onkin riittävän selkeä ulkomuototuomareiden koulutus.
Suurimmat rakenteelliset puutteet rodullamme,
- tassujen rakenne dreeverin tassujen pitää olla suhteellisen suurikokoiset ja tiiviit
- karvapeitteen pitää olla tiivis, karkeahko ja riittävän pitkä. Karvapeitteen tehtävänä on suojata koiraa käyttöolosuhteissa etenkin koiralle aroilla alueilla kuten vatsassa, rinnassa ja raajoissa.
- raajojen luuston pitää olla kokoon nähden vankkaa.
- koiran "maavaran" pitää olla vähintään 40% korkeudesta.
- metsästyskoiralta pitää löytyä ulottuvuuksia, sen pitää "kurkottelemalla" pystyä havainnoimaan riistan yöllisiä jälkiä. Dreeverillä pitää olla melko pitkä kuiva kaula jne.
Muita puutteita rodun ulkomuodossa.
- pystyhäntäisyys
- väriyhdistelmien raikkaus, selkeät väriyhdistelmien rajat.
TAKAISIN SISÄLLYSLUETTELOON
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)