Dreeverin käyttömahdollisuudet



Dreeveri on ajava metsästyskoira!

Dreeveri on metsästyskoira jolla on erittäin vahva metsästysvietti, joten sen ottaminen pelkäksi seura- ja näyttelykoiraksi ei ole koiraa kohtaan oikein!

Dreeveriä käytetään suomessa lähinnä jäniksen ja ketun metsästykseen. Dreeveri sopii hitaamman ajotapansa vuoksi hyvin nykyisille pienille ja pirstoutuneille metsästysalueille. Se on myös erinomainen Lapin erämaaolosuhteissa, koska se ei aiheuta vaaraa poroille. Paksukaan lumi ei haittaa dreeverin etenemistä, jos hangessa on kantavia kerroksia, sillä dreeverin laajan painojakauman (pitkä notkea selkä ja isot tassut) vuoksi lumikerrokset kantavat sitä. Paksussa pehmeässä lumessa dreeverilläkin on vaikeuksia, mutta sen uskomaton sisukkuus saa sen usein jatkamaan työskentelyä silloinkin.

Dreeveriä käytetään meillä eniten jäniskoirana. Hyvän dreeverin kanssa jänisjahti on mukavaa ja tuloksellista. Jänis pysyy dreeverin ajossa usein melko pienellä alueella ja tilaisuuksia saaliin saamiseen tulee.

Dreeveri on myös mainio kettukoira. Useimmat dreeverit, varsinkin urokset, ovat kiinnostuneita ketunajosta, jos vain isäntä antaa siihen luvan. Kettu pyörii dreeverin ajossa usein pienellä alueella ja metsästys on mahdollista myös kahdestaan koiran kanssa. Dreeveri menisi mielellään ketun perässä luolaankin, mutta sitä ei saa sallia, koska se voi kettua suurempana jäädä kiinni. Jotkut metsästävät myös supeja dreeverin avulla.

Dreeverien metsästysominaisuuksia mitataan ajokokeissa, joita järjestetään elo-helmikuussa eri puolella Suomea.

Ruotsissa dreeveri on suosittu kauriskoira. Suomessa kauriin ajattaminen ei ole luvallista, koska meillä kauriskoiran säkäkorkeusraja on matalampi kuin dreeverin säkäkorkeus. Suomen Dreeverijärjestö tekee työtä sen eteen, että kauriin ajattaminen dreeverillä tulisi mahdolliseksi myös Suomessa.

Dreeveri sopii myös allround-metsästyskoiraksi

Ruotsissa dreeveriä käytetään paljon jäljestyskoirana, niillä on vuodessa satoja jäljestyskoekäyntejäkin. Suomessa oli vuosia sitten ainakin pari FIN JVA-dreeveriä ja harrastajia löytyy myös nykyään. Jäljestys on mainio tapa pitää dreeveri kunnossa ja sen mieli virkeänä metsästyskauden ulkopuolella, sitä kun voi harrastaa myös kesällä. Metsästysseuroilla ja poliisilla (esim. hirvikolareiden yhteydessä) olisi käyttöä toimivalle jäljestyskoiralle.

Ruotsin metsästyssäännöistä johtuen siellä käytetään monen rotuisia koiria noutavina lintukoirina. Dreeverikin oppii mainiosti noutamaan veteen pudonneen sorsan, kun sitä vain siihen pennusta opetetaan. Kuvia dreeveristä sorsakoirana löytyy mm. "Metsästyskoirat"-nimisesta kirjasta (kirjoittaja on ruotsalainen)

Dreeverin monipuolisesta käytöstä ei pitäisi olla haittaa sen ajo-ominaisuuksille. Älykäs dreeveri osaa kyllä erottaa eri metsästystilanteet toisistaan, ovathan varusteetkin erilaiset.

Mitä muuta dreeverin kanssa voi harrastaa?

Metsästyskäyttöä ajatellen on vain hyvä, että dreeverin kanssa puuhaillaan ja harrastetaan paljon. Sen kunto pysyy silloin kuin itsestään hyvänä ja yhteistyö isännän/emännän kanssa paranee.

Lenkkeily ja näyttelyt ovat kesäajan harrastuksista varmasti yleisimpiä. Dreeveri on myös innokas uimari kun se vain siihen totutetaan. Uiminen pitää koiran notkeana ja lihaskunnon hyvänä helteilläkin, kun lenkkeily on hankalaa.

Dreeverin kanssa voi myös harrastaa tokoa tai agilityä. Dreeverin tottelevaisuuskoulutus on haastavaa dreeverin luonteen takia (se ei älykkäänä mutta itsenäisenä koirana ole aina samaa mieltä puuhan mielekkyydestä...) mutta ei suinkaan mahdotonta kun saa koiran hoksaamaan homman hyvät puolet (irtiolon ja makupalat...). Tottelevaisuuskoulutus ei vaikuta negatiivisesti koiran metsästysintoon vaikka niin usein luullaan. Päinvastoin se voi helpottaa yhteistyötä ja koiran ohjattavuutta metsästystilanteissa.

Dreeveri nauttii liikkuvana koirana agilitystä, kun se vain ensin saa juonesta kiinni. Kovin kovaa hyppyyttämistä kannattaa kuitenkin ehkä välttää, onhan dreeverillä pitkäselkäisenä riski loukata selkänsä. Koiran notkeutta ja reaktiokykyä agility ainakin kehittää. Jotkut ovat kokeilleet dreeverinsä taitoja tokossa ja agilityssa aina kilpailuissa asti.

Mikään ei estä kokeilemasta muitakin harrastuksia dreeverin kanssa. Hyvästä koirasta on koko perheen kaveriksi!

YLÖS

Kettu (Vulpes vulpes) eli punakettu on koko Suomessa esiintyvä, yleensä punaruskea petoeläin. Se on myös maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin: sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja. Se on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin ja varsinkin sen harvinaiset värimuunnokset ovat olleet haluttua kauppatavaraa vuosisatojen ajan. Näitä muunnoksia ovat muun muassa mustakettu, ristikettu ja harvinainen, kokonaan valkoinen ja punasilmäinen albiinokettu.

Täysikasvuisen ketun pituus ilman häntää on noin 75 cm; häntä on noin 40 cm pitkä. Ketun paino on noin 7 kg.

Kettuja esiintyy Euroopassa, Aasian pohjoisosissa, Pohjois-Amerikassa ja Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. 1800-luvulla kettu levitettiin ketunmetsästyksen takia myös Australiaan, missä se on, muiden tuontieläinten tavoin, aiheuttanut merkittäviä ongelmia. Ketulla ei ole erityisiä vaatimuksia elinympäristönsä suhteen, vaan se tulee hyvin toimeen metsissä, pelloilla ja niityillä sekä kaupungeissa.

Kettu on kaikkiruokainen. Ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä, mutta sille kelpaavat myös kasvit ja raadot. Kettu jahtaa hiiriä, jäniksiä, kanalintuja ja kaloja. Ketun tyypillinen saalistustapa on vahtia jyrsijän kololla ja hyökätä salamannopeasti saaliin kimppuun sen tullessa ulos aukosta. Ketun reviiri on 5–20 km²:n laajuinen; sen keskellä on hajustaan kuuluisa ketunpesä. Ketut majoittuvat yleensä mäyrien tai muuhun valmiiksi kaivettuun onkaloon, ja pesää käyttää usea kettusukupolvi peräkkäin.



Agility on koirien esteratakilpailu, jossa koiraa ohjataan erilaisten esteiden yli. Lajin nimi tulee englannin kielen sanasta agility, joka on suomeksi 'ketteryys'. Agilityradalla on yleensä 10–14 hyppyä, rengas, pujottelueste, pöytä ja kontaktiesteitä, kuten keinu, A-este ja puomi. Koirien agility on saanut alkunsa vuonna 1977 Englannissa hevosten estekisojen väliajoilla olleista koirien estehyppynäytöksistä. Harrastuksessa menestyminen edellyttää koiralta hallittavuutta, hyvää kuntoa, toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.

Suomen agilityliitto