x

Dreeverin rotumääritelmä



Rotumääritelmän tulkintaohje

Alkuperämaa: Ruotsi

(Hyväksytty: FCI 26.7.2007, SKL-FKK 4.6.2013)
KÄYTTÖTARKOITUS:
Ajava metsästyskoira.
FCI:N LUOKITUS:
Ryhmä 6 ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.3 pienet ajokoirat Käyttökoetulos vaaditaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Etelä-Ruotsiin tuotettiin 1910-luvulla saksalainen rotu Westfälische Dachsbracke, jonka ensimmäinen yksilö rekisteröitiin vuonna 1913. Rodusta ei kuultu paljoakaan ennen 1930-lukua, jolloin alettiin kiinnittää huomiota sen kykyihin kauriinajossa. Kun aiemmin harvalukuinen kauriskanta vahvistui ja levisi pohjoisemmaksi, yhä useampi metsästäjä tutustui rodun hyviin puoliin. Vuonna 1947 Dachsbracken ruotsalainen muunnos nimettiin dreeveriksi, sillä se oli 2 cm tätä korkeampi. Vuonna 1953 dreeveri tunnustettiin ruotsalaisena rotuna. Sitä pidetään lähinnä ”itsestäänselvyytenä” kauriinajossa, mutta se on yhtä arvostettu jänis- ja kettujahdissa. Ennen kaikkea dreeverin tulee olla rakenteeltaan ajometsästykseen soveltuva. Sen tulee voida työskennellä tehokkaasti Ruotsin maastossa ja ilmastossa. Dreeveri on puhtaasti metsästyskoira ja sitä pidetään tus-kin koskaan yksinomaan seurakoirana.
YLEISVAIKUTELMA:
Verrattain pitkärunkoinen ja matalaraajainen, ilmentää ennemminkin voimaa ja rotevuutta kuin jaloutta ja nopeutta. Hyvä ryhti, hyvin kehittyneet lihakset ja liikkuvuus. Sukupuolten väliset erot ovat selvät.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Maavara on noin 40 % säkäkorkeudesta. Kallo-osa ja kuono-osa ovat yhtä pitkät.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Tarkkaavainen ja vakaa, ei aggressiivinen, hermostunut eikä arka.
PÄÄ:
Suhteellisen suuri, pitkänomainen ja kirsua kohti kapeneva. Kuono-osa on yhtä pitkä kuin kallo-osa.
KALLO-OSA:
Kallo: Vain hieman holvautunut.
Otsapenger: Vähäinen.
KUONO-OSA:
Kirsu: Väriltään musta; sieraimet ovat hyvin kehittyneet ja avoimet.
Kuono: Hyvin kehittynyt, ei ylhäältä eikä sivulta katsottuna suippo. Kuononselkä on suora tai hieman kupera.
Huulet: Peittävät hampaat tiiviisti. Suupielet ovat tiiviit.
Leuat / hampaat: Leuat ovat voimakkaat. Säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta; tasapurenta hyväksytään.
Silmät: Kirkkaat, ilmeikkäät ja väriltään tummat, eivät ulkonevat eivätkä tuijotta-vat. Silmäluomet ovat tiiviit.
Korvat: Melko alas kiinnittyneet, keskipitkät, leveät, sileinä riippuvat ja kärjestään pyöreähköt. Korvan sisäreuna on tiiviisti poskenmyötäinen.
KAULA:
Suhteellisen pitkä ja voimakas, kauniisti ja sulavasti runkoon liittyvä, ei löysää kaulanahkaa.
RUNKO
Ylälinja: Vaakasuora
Säkä: Uroksilla selvästi erottuva.
Selkä:Vahva ja lihaksikas.
Lanne: Vahva, suhteellisen lyhyt ja sivulta katsottuna hieman kaareva.
Lantio: Pitkä, leveä ja hieman viisto.
Rintakehä: Hyvin kehittynyt, soikea ja selvästi kyynärpäiden alapuolelle ulottuva. Takimmaiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet. Selvä eturinta.
Alalinja ja vatsa: Rintakehän alalinja liittyy sulavasti hieman kohoavaan vatsavii-vaan.
HÄNTÄ:
Pitkä ja tyvestään voimakas. Hännän asento on mieluiten riippuva, se saa nousta korkeammalle, ei kuitenkaan koskaan selän päälle.
RAAJAT
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat voimakasluustoiset ja edestä katsottuna suorat.
Lavat: Pitkät ja leveät, lapaluun harjanne on hyvin kehittynyt. Lavat ovat tiiviisti rungonmyötäiset ja sivulta katsottuna noin 50º:n kulmassa vaakatasoon nähden. Lapojen lihakset ovat hyvin kehittyneet.
Olkavarret: Suhteellisen pitkät, leveät ja tiiviisti rintakehän myötäiset, kuitenkin vapaasti liikkuvat; muodostavat lapaluiden kanssa noin 100º:n kulman.
Kyynärpäät: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Ranteet ja välikämmenet: Joustavat. Sivulta katsottuna hieman viistot.
Etukäpälät: Tiiviit; varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja päkiät hyvin kehittyneet. Käpälät eivät ole sisä- eivätkä ulkokierteiset.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
Reidet: Leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Leveät, vahvat ja hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Lyhyet ja lähes pystysuorat.
Takakäpälät: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET:
Tasapainoiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat. Selkälinja on liikkeessä vakaa.
KARVAPEITE
Karva: Karheaa, tiiviisti rungonmyötäistä ja suoraa. Päässä, korvissa ja raajojen alaosassa karva on lyhyempää; kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Hännän alapuoli on harjamainen, ei kuitenkaan viirimäinen.
Väri: Kaikki värit yhdistyneenä valkoisiin merkkeihin ovat hyväksyttyjä lukuun ottamatta valkovoittoisuutta ja maksanruskeaa. Värit ovat puhtaat ja mahdollisimman selvärajaiset. Valkoiset merkit näkyvat edesta, sivuilta ja takaa. Niiden tulee mieluiten muodostaa ¨pläsi¨ ja täysi ¨kranssi¨ kaulan ympari; myös raajoissa, käpälissa ja hännänpäässä tulisi olla valkoista. Värimerkkien symmetrisyys on toivottavaa.
KOKO
Säkäkorkeus:
  • Urokset 32 - 38 cm, ihannesäkäkorkeus 35 cm
  • Nartut 30 - 36 cm, ihannesäkäkorkeus 33 cm
VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellamainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä sen kykyyn toimia perinteisessä kayttötarkoituksessa.
  • Lihanvärinen kirsu
  • Vaaleat silmät
  • Etuhampaiden virheellinen lukumäärä
  • Valkoisia merkkejä muualla kuin rotumääritelmän sallimissa kohdissa
VAKAVAT VIRHEET:
  • Liian matalaraajainen
  • Kapea alaleuka
  • Notko- tai köyryselkä
  • Käyrät eturaajat
  • Ulos- tai sisaanpäin kiertyneet käpälät
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
  • Vihaisuus tai liiallinen arkuus
  • Toisen tai kummankin silmän sinisyys
  • Voimakas ylä- tai alapurenta
  • Alaleuan yhden tai useamman kulmahampaan asentovirhe; kulmahammas painuu ikeneen tai kitalakeen suun ollessa kiinni
  • Häntämutka tai muut hännän nikamavirheet
  • Maksanruskea tai kokonaan valkoinen vari
  • Rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus.
  • Selvasti epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivesta täysin laskeutuneina kivespussiin



Alppienajokoiran rotumääritelmä



Alkuperämaa: Itävalta

(Hyväksytty: FCI 26.7.2007, SKL-FKK 4.6.2013)
KÄYTTÖTARKOITUS:
Vankkarakenteinen käyttökoira, jolla on säänkestävä karvapeite. Vuoristoseutujen metsästäjät käyttävät sitä haavoittuneiden sorkkaeläinten jäljestykseen sekä jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
FCI:N LUOKITUS:
Ryhmä 6 ajavat koirat alaryhmä 2 jäljestävät koirat Käyttökoetulos vaaditaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Jo ammoisina aikoina käytettiin met-sästyskoiria, jotka muistuttivat suuresti alppienajokoiraa. Kruunun-prinssi Rudolf von Habsburgin lähtiessä metsästysmatkoilleen Turk-kiin ja Egyptiin vuosina 1881 ja 1885 hänen riistanvartijansa Mürzs-tegistä ja Ischlistä ottivat mukaansa näitä ajokoiria. Vuonna 1932 Itävallan koira-alan kattojärjestöt hyväksyivät alppien- ja erzgebir-ginajokoiran kolmanneksi ajokoiraroduksi. Vuonna 1975 rodun nimi muutettiin alppienajokoiraksi, FCI hyväksyi rodun ja Itävalta nimet-tiin sen alkuperämaaksi. Vuonna 1991 alppienajokoira liitettiin FCI:n jäljestävien koirien alaryhmään.
YLEISVAIKUTELMA:
Matalaraajainen ja voimakas metsästys-koira, jolla on vankka ja vahvaluustoinen rakenne, tiheä karvapeite ja kiinteät lihakset.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 2 : 3. Kuono-osan pituuden suhde kallo-osan pituuteen on 9 : 10.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Ilme on älykäs ja ystävällinen, luonne peloton.
PÄÄ
KALLO-OSA:
Kallo: Hieman kaareva. Selvä otsauurre ja vain hieman korostunut niskakyhmy. Otsapenger: Selvästi erottuva.
KUONO-OSA:
Kirsu: Musta.
Kuono: Voimakas.
Huulet: Tiiviit ja mustapigmenttiset, huulilinja kaartuu kohtalaisesti.
Leuat / hampaat: Voimakas ja täysihampainen leikkaava tai tasapurenta. Täysi hampaisto eli 42 hammasta on toivottava. Korkeintaan kahden P1 tai P2 hampaan puuttuminen sallitaan, M3 hampaita ei oteta huomioon.
Silmät: Tummanruskeat; silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.
Korvat: Korkealle kiinnittyneet ja leveät, riippuvat sileinä poskenmyötäisesti, eivät laskostu. Korvat ovat keskipitkät (ulottuvat kulma-hampaisiin) ja kärjestään selvästi pyöristyneet.
KAULA:
Lihaksikas, ei liian pitkä.
RUNKO:
Vahva ja lihaksikas, pitkänomainen.
Säkä: Kohtalaisen erottuva.
Selkä: Suora.
Lanne: Lyhyt ja leveä.
Lantio: Vain hieman viisto.
Rintakehä: Syvä ja leveä, eturinta on korostunut. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva kohoaa kohtuullisesti.
HÄNTÄ:
Korkealle kiinnittynyt, tyvestään paksu, juuri ja juuri maa-han ulottuva, asennoltaan hieman alaviisto. Hännän alapuolella karva on pitempää kuin muualla (harjamainen häntä).
RAAJAT
ETURAAJAT:
Eturaajat ovat suorat, vahvat ja runkoon nähden lyhyet.
Lavat: Tiiviisti rungonmyötäiset, pitkät, viistot ja voimakaslihaksiset.
Etukäpälät: Vahvat ja pyöreät; varpaat ovat tiiviisti yhdessä, päkiät vahvat ja kynnet mustat.
TAKARAAJAT:
Takaraajat ovat lihaksikkaat, vahvat, hyvin kul-mautuneet ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
Takakäpälät: Vahvat ja pyöreät; varpaat ovat tiiviisti yhdessä, päkiät vahvat ja kynnet mustat.
LIIKKEET:
Maatavoittavat, eivät sipsuttavat. Ravi on tyypillisin liikuntamuoto.
NAHKA:
Joustava ja vahva, ei poimuja.
KARVAPEITE
Karva: Hyvin tiivis peitinkarva ja tiivis aluskarva. Koira on kauttaal-taan karvoittunut ja karvapeite on pinnanmyötäinen.
Väri: Ihanneväri on tumman saksanhirvenpunainen, jossa voi olla siellä täällä mustia karvoja. Väri voi olla myös musta, jossa selvära-jaiset punaruskeat merkit päässä (nelisilmä), rinnassa, raajoissa, käpälissä ja hännän alapuolella; valkoinen rintatähti on sallittu.
KOKO
Säkäkorkeus: 34 - 42 cm
  • ihannekorkeus uroksilla: 37 - 38 cm
  • ihannekorkeus nartuilla: 36 - 37 cm
VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edella mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
  • kevyt luusto
  • riittamaton lihaksisto
  • liian suippo, liian lyhyt, liian pitka kuono
  • liian vaaleat silmat, silmaluomet eivat tiiviit
  • lyhyet tai teravakarkiset korvat
  • loysat lavat
  • virheasentoiset etu- tai takaraajat
  • harva tai liian lyhyt karvapeite
  • lievasti rotumaaritelman kuvauksesta poikkeava varitys
HYLKAAVAT VIRHEET:
  • vihaisuus tai liiallinen arkuus
  • kaikki poikkeamat, jotka haittaavat metsastyskykya
  • useamman kuin kahden P1- tai P2-hampaan puuttuminen (M3-hampaita ei oteta huomioon)
  • sakakorkeus alle 34 cm tai yli 42 cm
  • epavarma luonne
  • Selvasti epanormaali rakenne tai kayttaytyminen ovat hylkaavia virheita.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.


YLÖS